Eläinten viikko muistuttaa meitä kaikkia siitä, että eläimet ovat tuntevia olentoja, joiden hyvinvoinnista me kaikki ihmiset olemme vastuussa. Eläimet eivät voi itse puolustaa oikeuksiaan, kertoa huonosta kohtelusta tai vaatia itselleen turvallista elämää.

Siksi tarvitaan ihmisiä, jotka puhuvat niiden puolesta, sekä yhteiskuntaa joka kantaa vastuunsa.

Minulle eläinten hyvinvointi on myös henkilökohtainen asia sillä kotona kanssani elelee kaksi kissaa.
Tiedän kuinka paljon iloa, seuraa ja elämän rikkautta eläimet tuovat.

Samalla tiedän, että eläimen ottaminen merkitsee vastuuta – myös taloudellista vastuuta – koko niiden elämien ajaksi.

Kissat ovat kuuluneet vahvasti elämääni pienestä pitäen ja elämäni varrelle on mahtunut lukuisia kissoja: olen ottanut kotiini navettakissoja, kulkukissoja, sukulaisilta tulleita kissoja,
pelastuskissoja jne.
Jokaisella kissalla on ollut oma tarinansa ja oma persoonansa ja he ovat eläneet osana perhettämme.

Kissojen lisäksi myös muut eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni, eläinten hyvinvointi on minulle luontainen osa arvomaailmaani, eikä asia, jonka muistan kerran vuodessa Eläinten viikon aikaan.

Ehkä yksi syy tähän löytyy jo lapsuudestani, sillä olen saanut lapsena osallistua kesät
muorin & vaarin kanssa maatilan töihin. Nykyisen Hoplopin sijaan opin tuntemaan elämää eläinten ja maatilan arjen kautta.

Siellä oppi konkreettisesti, että eläin ei ole esine tai harrastus, vaan elävä olento josta pidettiin hyvää huolta joka päivä.

Maatilan arjessa näki myös sen, että eläinten hyvinvointi muodostuu pienistä jokapäiväisistä asioista: ruoasta,
puhtaudesta, turvallisuudesta, tilasta, hoidosta ja siitä, että eläimen tarpeet huomataan.
Uskon, että nämä kokemukset ovat osaltaan muovanneet omaa suhtautumistani eläimiin.

Tästä sujuvasti hyppäyksenä valokuvaan, joka on tässä kotisivullani.

Oli hienoa saada olla mukana Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys (PESU ry), Kissa–vieköön tapahtumassa sekä nähdä miten moni ihminen halusi auttaa eläimiä. Ihmiset lahjoittivat eläinten ruokaa, kissanhiekkaa, tarvikkeita ja rahaa. Vapaaehtoistyö ja ihmisten halu auttaa ovat äärimmäisen arvokkaita.
Eläinsuojeluyhdistykset tekevät valtavan arvokasta työtä auttaessaan kodittomia ja kaltoinkohdeltuja eläimiä, etsiessään niille uusia koteja ja paikkaamalla tilanteita, joissa eläinten tarvitsemaa apua ei muuten olisi saatavilla.

Samalla on kuitenkin muistettava, että hyväntekeväisyys ei yksin riitä.
On myös kysyttävä, miten eläinten hyvinvointiin liittyviin epäkohtiin puututaan ja osoitetaanko eläinsuojeluun riittävät taloudelliset resurssit.

Vastuu eläinten hyvinvoinnista ei voi olla vain vapaaehtoisten ja lahjoittajien varassa, myös yhteiskunnan on kannettava oma vastuunsa.

Ihmisten vaikeat elämäntilanteet voivat heijastua myös lemmikkien hyvinvointiin mm.
taloudelliset vaikeudet, sairaudet ja muut elämän kriisit saattavat tehdä eläimestä
huolehtimisesta vaikeaa. Mielestäni silloin ei tarvita ensimmäisenä syyllistämistä, vaan
apua ja toimivia tukiverkostoja.
Annammeko ihmisille riittävästi tukea vaikeissa elämäntilanteissa, jotta myös heidän lemmikeistään voidaan pitää hyvää huolta.

Eläinten auttaminen ja ihmisten auttaminen eivät ole toistensa vastakohtia. Molemmissa
on kyse välittämisestä, vastuusta ja siitä, ettei ketään jätetä yksin silloin kun apua
tarvitaan.