Säästä tänään, maksa huomenna ja ihmettele ylihuomenna.

PHP-haavoittuvuudesta ja nettisivujen sulkemisesta on puhuttu paljon.
PHP on ohjelmointikieli, jolla rakennetaan verkkopalveluita.
En ole mikään tietoturva-asiantuntija, mutta muuan tuttavani ymmärtää näistä asioista huomattavasti enemmän kuin minä ja hän nosti esiin mielenkiintoisen vertauksen koronakeskusteluun.

Muistatteko, miten koronarajoituksia ja rokotuksia vähäteltiin? Ylireagointia kuulemma. Kun vakavia tapauksia ei osunut omalle kohdalle, koko touhu tuntui joidenkin mielestä turhalta.
En väitä, että tietoturva ja koronapandemia olisivat sama asia, eivät todellakaan ole, mutta eikö ajattelutavassa ole jotain tuttua?

Mutta nyt nettisivuja suljettiin varotoimena jotta haavoittuvuus saatiin korjattua ja taas tässä ihmetellään miksi piti tehdä niin, sillä eihän mitään valtavaa tietomurtoaaltoa tullutkaan.
Vähän niin kuin palovaroittimen paristot voisi jättää vaihtamatta, kun eihän se talo ole vielä palanutkaan 😅.

Entä jos vahingot jäivät vähäisiksi juuri siksi, että asiantuntijoita kuunneltiin ja toimiin ryhdyttiin ajoissa?

Ennaltaehkäisy maksaa ja varautuminen vaatii päätöksiä.
Kun toimenpiteet onnistuvat, niiden tarpeellisuus kyseenalaistetaan jälkikäteen ja taas jätetään toimimatta. 
Ja silloin kun vahinko tapahtuu, loppulaskusta puhuminen ei enää olekaan niin helppoa.

Sama logiikka näkyy myös esim. hyvinvointipalveluissa. Ennaltaehkäisystä säästetään ja myöhemmin maksetaan korjaavista palveluista ja ennen kaikkea ihmiset maksavat hinnan omassa arjessaan.

Toisinaan tuntuu, että säästöjä laskettaessa muistetaan kyllä eurot, mutta unohdetaan kokonaan se, mitä tapahtuu, kun asiat menevät pieleen. Halpa ratkaisu voi tulla kalliiksi – vähän kuin ostaisi halvimman sateenvarjon ja ihmettelisi, miksi kastuu☔.

 

Pitääkö vahingon ensin tapahtua, ennen kuin asiantuntijoita uskotaan?

Myös politiikassa pitäisi uskaltaa katsoa tämän päivän säästöjä ja päätöksiä pidemmälle, sillä kaikkea ei voi mitata heti euroissa tai otsikoissa.

Ja sehän se vasta harmillista onkin, kun ei pääse jälkikäteen sanomaan:
Mitäs minä sanoin 😉